Rinta-Joupin Autoliike | 22.5.2019

Jyväskylästä Romaniaan matkailuautolla

Osuuskunta Clevera – matkakertomus Jyväskylästä Romaniaan.

Yhteistyössä Rinta-Joupin kanssa Jyväskylästä Romaniaan – Osuuskunta Clevera Learning Circus

Matka alkaa

Matkamme alkaa vapunpäivän aamuna. Olemme sopineet lähtevämme liikkeelle kahdeksalta aamulla Tiimiakatemialta ja jo seitsemän jälkeen reippaimmat ovat Piippukadulla pakkaamassa autoja. Aurinko paistaa, tunnelma on odottavainen ja matkalaiset yllättävän pirteitä eilisten vappurientojen jäljiltä.

Heti ensimmäisenä huomaan ihmetteleväni matkailuauton tilavuutta. Olimme miettineet yhdessä maksimimäärän mukaan otettaville tavaroille, onhan meitä lähdössä kahden matkailuauton kyytiin 13 ihmistä kahden viikon ajaksi. Puramme vaatteet, elintarvikkeet, ruokailuvälineet, petivaatteet sekä muut tavaramme autoon ja yllätykseksi tilaa olisi ollut enemmällekin.

Vähän kahdeksan jälkeen olemme saaneet mukaan kaiken tarpeellisen kahden viikon matkallemme Euroopan halki: retkituoleja, renkaiden paikkaussarjan, työkalut, kattilan ja paistinpannun, vessa- ja talouspaperia, kaasupullot, pesuaineet, roskapusseja, turvaliivit ja hinausköyden. Näillä pitäisi pärjätä! Hyppään auton rattiin hieman jännittyneenä, en ole koskaan aiemmin tainnut ajaa edes pakettiautoa. Matkailuauto on iso omaan pieneen autoon verrattuna, mutta ajaminen tuntuu helpolta. Kuskin penkki on itseasiassa todella mukava ja ajoasento hyvä! Koitan muistaa huomioida käännöksissä isomman varan kivetykseen ja auton yläosan leveyden. Matkalla kohti Helsingin satamaa ja siellä odottelevaa Tallinnan laivaa unohdan jo ajavani erikoisella kulkupelillä. Muistutuksena tulevat ainoastaan vastaan ajavat karavaanarit, joille pitää muistaa morjestaa! Onhan karavaanari kaikkien kaveri. Matka taittuu rauhassa hyvässä säässä ajellen.

Tallinnan satamassa juuri ennen laivaan pääsyä.

Baltia

Laivaan pääsemme ensimmäisten joukossa ja ongelmitta. Tallinnassa ajamme auton ulos terminaalista ja lähdemme selvittämään tietämme Riikaan. Tiet ovat hyväkuntoisia ja liikenne verrattavissa Suomeen. Vasta ajon aikana alamme miettiä yöpaikkaamme: onkohan mikään leirintäalue enää auki? Kello lähentelee yhtätoista illalla, äkkiä googlaamaan mahdollisia paikkoja. Netistä löytyy Riga City Camping, johon soitamme ja puhelimessa vakuutellaan meidän pääsevän vielä yöllä sisään. Puolenyön aikaan pääsemme perille, saamme autot johdon päähän ja ihmettelemme auton lämmitystä. Onneksi sentään yksi meistä osaa laittaa auton ja veden lämmityksen päälle, tämäkin olisi hyvä tarkistaa etukäteen. Päivä on ollut pitkä ja raskas, ei muuta kun sängyt kaikille valmiiksi ja pää tyynyyn. Herään aamulla yhdeksän tunnin yöunien jälkeen, kertaakaan yöllä heräämättä. Autossa on kuusi ihmistä ja niin on nukkumapaikkojakin. Nukumme siis kaksi ihmistä myös pienemmällä, pöydästä ja sohvista tehtävällä sängyllä. Suhteellisen hyvin siinäkin mahtui olemaan kaksi pienikokoista naista! Korvatulpat kannattaa toki muistaa ottaa mukaan, äänieristys ei autoissa ole parhaimmasta päästä.

Innokkaimmat kirmasivat Latvian pelloille nauttimaan kauniista maisemista.

Kohti Kaunasia

Matka jatkuu kohti Kaunasia, jossa pysähdymme syömään illallista toisen matkalla olevan tiimin kanssa. Ruoka on maittavaa ja tunnelma hyvä. Päätämme lähteä vielä ruokailun jälkeen, kymmenen aikaa illalla, ajamaan Vitrunaan. Teemme saman virheen toista iltaa putkeen: emme taaskaan tarkista leirintäalueiden aukioloaikoja. Tällä kertaa keskellä yötä avoinna olevaa leirintää ei löydy ja mietimme keskellä Liettuan maaseutua vaihtoehtojamme. Päätämme etsiä syrjäisen 24h huoltoaseman, jonka pihaan autot uskaltaa parkkeerata ja sulkea silmät muutamaksi tunniksi. Virheistä oppineena; tästä eteenpäin ei enää lähdetä siirtymään paikasta toiseen yön aikana (ja soitetaan leirintään etukäteen!).

Kohti Varsovaa

Seuraavana aamuna aikainen lähtö kahdeksalta, tarkoituksena päästä Varsovaan viettämään päivää. Matkamme tyssää kuitenkin yllättäen, kun toisen auton rengas puhkeaa. Siinä sitä sitten ollaankin, keskellä ei mitään Puolassa. Yritämme paikata renkaan, mutta se ei auttanut. Mukana matkassa ei myöskään ole vararengasta, jonka tajuamme vasta nyt. Seuraavaksi ajamme etsimään korjaamoa, ainoastaan huomataksemme, että koko maassa on jokin kansainvälinen pyhäpäivä eikä tieliikennepalvelustakaan saa apua. Toteamme ainoan mahdollisuuden olevan laittaa auto parkkiin, etsiä ruokaa koko poppoolle ja viettää päivä täällä. Päätämme siis ottaa päivästä ilon irti! Käymme hurjan hyvillä pitsoilla ja bongaamme lähellä olevan kylpylän mainoksen. Suuntaamme illaksi rentoutumaan porealtaaseen ja vietämme laatuaikaa tiimin kesken. Olen yllättynyt koko porukan reaktiosta vastoinkäymiseen! Kaikki ottavat tilanteen hyvin ja sopeutuvat tapahtuneeseen. Tästä eteenpäin päätämme kuitenkin yhden asian: vararengas otetaan mukaan jokaiselle tulevalle reissulle!

Loppuuko matka tähän?

Olemme olleet jumissa Ostrolekassa 15 tuntia, kun vihdoin toukokuun neljännen päivän aamuna kello 9.30 molemmissa autoissa on ehjät renkaat. Tarkoituksena oli vierailla Auschwitzissa, mutta rengasrikon sotkiessa aikataulun jatkamme suoraan Krakovaan. Ajo maistuu taas yhden välipäivän jälkeen, mutta teiden kunto on tässä vaiheessa matkaa jo huonontunut huomattavasti. Navigointi sujuu kuitenkin edelleen hyvin, suuremmalla osalla on rajaton netti EU-alueella, joten puhelinlaskuista ei tarvitse huolehtia! Illalla lähdemme vielä kaupunkiin syömään ja sinne matkaamme takseilla. Asuntoautolla on ihan hyvä ajaa kaupungeissakin, sopivien parkkipaikkojen löytäminen on ainoastaan osoittautunut vaikeaksi. Kaupungilta tulemme kaikki omiin aikoihin Camping Clepardialle nukkumaan. Onneksi aamun kuskit on valittu valmiiksi…

Odotamme päivän matkaa innolla, sillä kuljemme Slovakian vuoriston läpi Budapestiin, Unkariin. Odotus ei osoitu turhaksi. Matkalla on kauniita maisemia ja kyliä kuin postikorteissa! Jylhät vuoret, virtaavat joet ja kevään tuoma vehreys ihastuttaa jokaista matkalaista. Harmittelemme kiirettä, sillä aikaa pysähdyksille ei ole. Suosittelen ehdottomasti varaamaan aikaa vuoristoteille paljon, myös kelin ja tieolosuhteiden puolesta. Säät eivät hirveästi ole hellineet meitä koko matkalla, mutta vuoristossa eteemme tulee yllättäen lumisade ja yhden asteen lämpötila. Kesärenkailla mutkaisilla vuoristoteillä ei hurjan kovaa kruisailla!

Illaksi Budabestiin

Illaksi pääsemme Budapestiin Camping Arenalle, joka onkin tähän mennessä paras leirintämme. Paikka on siisti ja tilava. Ainoana miinuksena se, että kortti ei käy maksuvälineenä. Paikallista valuuttaa on kuitenkin varattu mukaan juuri näitä tilanteita varten. Budapestistä matkamme jatkuu Debreceniin koko Tiimiakatemian ensimmäiseen yhteiseen tapaamiseen Learning Circuksella. Tällä välillä tiet ovat huonokuntoisia, ilma on harmaa ja maisemat eilisen jälkeen verrattain tylsän oloiset. Matka on kuitenkin lyhyt ja olemme keskipäivällä perillä sateisessa Debrecenissa. Päivän ohjelman jälkeen otamme kahden muun reissun päällä olevan tiimin kanssa yhteisen suunnan lähellä olevan leirinnän pihaan. Vietämme mukavan illan grillailun ja matkatarinoiden parissa, retkituoleissa katoksen alla tihkusateessa istuskellen. Viimeinen kokonainen matkustuspäivä alkaa! Debrecenista on tarkoitus päästä huomiseksi lopulliseen kohteeseen, Romanian Brasoviin. Matkaa on paljon ja päätämme mennä fiiliksen mukaan niin pitkälle kuin jaksamme. Tähän mennessä matkailuauto on tullut todella tutuksi, sillä olemme joutuneet karsimaan suunniteltuja kaupunkipäiviämme. Olemme kaikki lähes ensikertalaisia karavaaneja, joten mieleen ei juolahtanut, että Google Mapsin näyttämä ajoaika saattaa hieman heittää asuntoautolla kulkiessa. Itä-Euroopassa kun sallitut tienopeudet ovat aika suuria! Näin ollen reissun päällä kiirettä on pitänyt.

Lopun tunnelmia

Loppujen lopuksi ajamme koko päivän ja vielä aamuyönkin perille asti Brasoviin. Transilvanian vuoristossa eteemme tulee onnettomuus ja karavaani stoppaa puoleksitoista tunniksi jonoon muiden autojen perään. Ajankuluksi kokkailemme autossa pientä lounasta, käymme kävelemässä autoletkan vierellä ja pelaamme korttia. Nautin jälleen matkan jatkuessa ajosta; vuoriston kiemurtelevat tiet ja vihreillä niityillä vapaana kulkevat lampaat tuovat pakostikin hymyn huulille. Jännitystä liikenteeseen tuovat paikalliset, etenkin rekkakuskit. Ilmeisesti täälläpäin ollaan totuttu vauhdikkaampaan tahtiin ja ohituksia tehdään todella vaarallisilla paikoilla. Annamme kuitenkin itse tilaa kiireisemmille ja onnistumme pääsemään ehjänä perille. Toukokuun kahdeksannen päivän aamuna näemme yläpuolellamme lumiset vuorenhuiput ja alhaalla kauniin kylän. Poiana Brasovin juurella kelpaa levätä muutama päivä ennen lähtöä takaisin Suomeen päin. Matka on ollut täynnä odottamattomia käänteitä, uusia kokemuksia, hauskoja hetkiä ja myös vastoinkäymisiä. Osa niistä on johtunut huonosta tuurista, osa huonosta valmistautumisesta.

Kotimatkamme sujuu samanlaisissa merkeissä, myös rengas puhkeaa jälleen! Tällä kertaa uusi on alla kuitenkin jo tunnin sisällä rikosta. Reissun jälkeen jokainen tiimin jäsen voi kuitenkin sanoa olevansa kokenut karavaanari ja Euroopan matkailija. Matkamme ei olisi varmasti olisi ollut näin antoisa lentokoneella kulkiessa! Isot suositukset 13 nuoren tiimiyrittäjän puolesta: uskaltakaa olla erilaisia ja kokeilla jotain uutta. Suuri kiitos Rinta-Joupille tämän huikean kokemuksen mahdollistamisesta! Odotamme innolla tulevia yhteistöitä, katsotaan, saadaanko niistä kuulla lisää myöhemmin.

Reissuterveisin,
Osuuskunta Clevera