Matkailuautoilun alkeet – ensimmäinen matka
Kaikkea pitää kokeilla vähintään kerran elämässä. Näin minulle sanottiin aikanaan. Toimeen siis ja ensimmäistä kertaa matkaan matkailuautolla. En ole koskaan ajanut henkilöautoa isompaa ajoneuvoa, joten pieni jännitys iski heti näin isosta ajoneuvosta. Pienellä avustuksella valinnaksi tuli Carado T448. Fiatin koneella varustettu neljän hengen matkailuauto oli sopivan kokoinen kahdelle hengelle ja pienelle koiralle. Auton tarkistaminen ajautui aivan työpäivän loppuun, mikä osoittautui huonoksi ajoitukseksi. Juuri vaihdossa tulleesta autosta oli kaasupullon liitin irti letkusta ja letku poikki. Tässä vaiheessa tilanne alkoi näyttämään kylmiltä öiltä, lämpimältä jääkaapilta ja kylmältä ruualta. Muuten auto oli loistavassa kunnossa ja sain nopean kierroksen sähköjen, vesisäiliön ja vessan käytöstä. Keittiö ja suihku olivat yllättävän tilavia, ainakin minun mielestäni. Mietin, että tässähän voisi todellakin asua vaikeammissakin olosuhteissa. Muistelin taas ongelmaa kaasun kanssa ja tuumin, että leirintäalueelle täyty päästä. Oli aika hypätä ensimmäistä kertaa ratin taakse.
Tankki näytti olevan melko tyhjä, joten ensimmäinen pysäkki oli lähin huoltoasema. Ensimmäistä kertaa näin isolla autolla liikkuminen olisi voinut alkaa isomassa tilassa. Potentiaalisin mittari oli pienemissä raossa ja hitaasti sain edetä yrittäen oppia auton mittoja. Ensimmäinen pysähdys liian kauas, enkä yllä pistoolin kanssa tankille. Auton siirtäminen ja sain dieselin virtaamaan tankkiin. Pieniä epätoivon kipinöitä oli sisällä, jos ensimmäinen ja yksinkertainen tehtäväkin vaati kaksi yritystä. Sain kuitenkin tankin täyteen ja lähdin kohti Vaasaa hakemaan matkakumppaneitani. Tästä matkasta selvisin hyvin ja auto oli yllättävän mukava ajaa. Pysähdyin matkalla kaupassa ja normaalisti lähdin tähtäämään ruutuun. Leveydeltä osuu, mutta pituus unohtui. Onneksi melko tyhjä parkkipaikka perjantai-iltana, joten jätin hieman leveämmin. Kävin ostamassa ison kasan ruokaa ja 10m sähköjohdon.
Lähtö oli melko nopea, sillä kello alkoi olla jo paljon. Suunnaksi Pori ja Yyteri. Vajaan kolmen tunnin matka ja vastaanotto menee kiinni puolilta öin. Ei siis aikaa hukattavaksi. Tässä vaiheessa voin antaa ensimmäisen vinkin. Tehkää lista tavaroista, joita matkalla tarvitsee. Nopean lähdön seurauksena matkasta jäi seuraavia tavaroita: veitsi, paistinpannu, juustohöylä, paperi, shampoo, juomalasit ja lakana.
Matka sujui mutkattomasti, melkeinpä kirjaimellisesti. Vaasasta Poriin tie oli pitkä ja suora. 80 km/h vauhti oli ehdottomasti miellyttävin. Auto oli tasainen ajaa ja totteli ohjausta hyvin. 100 km/h onnistui myös, mutta se karsi myös ajomukavuutta tuulen vuoksi. Isot penkit ja rento kaasu tekivät matkasta helposti ajettavan. Vakionopeudensäätimen ansiosta olisin voinut helposti taittaa pidemmänkin matkan.
Perille saavuttiin ajoissa ja saimme paikan nurmikolta, Yyterin leirintäalueelta. Parkkeeraus onnistui helposti, sillä en lähtenyt kääntämään ja peruuttamaan paikalle. Tässä vaiheessa 10m jatkojohto oli onnistunut valinta, sillä sähkötolppa jäi juuri sille väärälle puolelle autoa. Sain sähkön juoksemaan löydettyäni tavaratilasta oikean välipalan sähköille ja asunto puolelle kaiken pyörimään. Tavaratila oli todella iso, johon olisin voinut laittaa tavarat, jos olisin tajunnut tutkia auton tarkemmin ennen lähtöä. Jääkaappi kylmeni nopeasti ja lämpöäkin saatiin. Kello oli jo paljon, joten kävimme nukkumaan. Lakana tuli ratkaistua ottamalla peittojen pussilakanat ja levittämällä ne sängylle. Epäilin aluksi hieman sängyn kokoa, mutta jopa minä hieman pidempänä mahduin mukavasti. Kuvassa takana pussin päällä näkyvän aukonkin sain peitettyä nopealla tutkimuksella.
Tilaa autossa oli hyvin kahdelle. Kääntyvien ohjaamon penkkien ansiosta kykenimme istumaan aamupalalla ihan vastakkainkin
Vettä en laittanut autoon, eikä vessaa käytetty, sillä kaikki tarvittava löytyi aivan vierestä. Leirintäalueen iloja. Aamupäivää tuli vietettyä autolla, mutta päivällä lähdimme tutustumaan Yyteriin. Rannalla oli hyvin tuulista, mutta muuten erittäin mukavaa. En ollutkaan hetken käynyt kunnon hiekkarannalla. Löytyi myös eläinranta ja Hugokin pääsi riehumaan rannalle. Tuli melkein vahingossa käveltyä koko rannan läpi vain maisemista nauttiessa.
Käytiin vaeltamassa vielä pidempikin lenkki metsäpolulla, jonka jälkeen pentu alkoi olla melko väsynyt. Jätimme hänet nukkumaan asuntoautolle ja kävimme syömässä leirintäalueen ravintolassa. Lyhyt kävely lähimmälle ja hieman herkkuja illan jalkapallopelin seuraksi. Palattuamme asuntoautolle Hugo alkoi heräillä ja otimme hänet mukaan minigolfaamaan. Ilta meni makoillessa kulkupelimme sängyllä ja peliä katsoessa.
Pelin jälkeen nälkä yllätti vielä ja päätimme viettää kesäyön fiestaa. Muukin leiriväki näytti olevan vielä viettämässä iltaa, joten kävimme läheisellä keittiöllä valmistamassa ruokaa. Monta asiaa puuttui, mutta onneksi löysimme paistinpannun. Patalaput korvasi pari rättiä, pihvit paistuivat huonolla pannulla isossa voimeressä ja kääntyivät haarukalla. Onneksi aina löytyy joku ratkaisu.
Sunnuntai meni taas kävelyllä ja tavaroiden kasaamisessa. Pidempäänkin olisi voinut kyllä viipyä, mutta tällä kertaa lyhempi matka. Ihme kyllä itseni tuntien selvisin ilman isompia haavereita. Leirintänaapurit katselivat hieman, kun näin nuori kaveri lähti peruuttaman isoa asuntoautoa pois paikalta. Peruutuskameran ansiosta ei ollut mitään ongelmaa peruuttaa kapealle tielle. Sen verran helppo oli ajaa, että meinasin päästää Hugonkin ratin taakse.
Takaisin ei ollut niin kiirettä, joten ajelimme melko rauhassa maisemia katsellen, varsinkin kun sää oli täydellinen. Kättä tuli nosteltua useasti, sillä jokainen matkailuautoilija morjesti iloisesti. Täytyy myöntää, että samanlaista yhteisöllisyyttä tuntemattomilta en ole ennen kokenut. Tervehtiminen ja toisten matkaajien auttaminen tuntui olevan kaikilla veressä.
Tyttöystäväni piti tästä matkasta niin paljon, että luultavasti joudun tulevaisuudessa tällaisen hankkimaan. Hintaa toki asuntovaunulla on hieman, mutta matkan jälkeen vilkaisin millaisilla ratkaisuilla asuntoauton voi hankkia, eikä hinta tuntunut yhtä pahalta. Seuraavalla reissulla teen ehdottomasti listan tavaroista, joita mukaan tarvitsee. Esimerkiksi retkeilytuolit olisivat olleet kova sana, varsinkin auringon paistaessa. Leirintäalueella onneksi oli nuotiopaikkoja, joilla oleskella.
Jos vielä mietityttää matkailuauton hankinta, niin voin nyt henkilökohtaisesti suositella ottamaan askeleen sitä kohti.
Komia oli auto ja niin oli reissukin!
– Miro, Tervajoki