Rinta-Joupin Autoliike | 25.4.2024

Moottoripyörässä pitää olla tehoa ja ääntä

Mistä on paras moottoripyörä tehty? Joni Järvenpään mielestä italialaisesta kynästä, V-moottorista ja eritoten hyvistä äänistä.

Joni Järvenpää-Ducati-Panigale-V4-moottoripyörä- — Joni Järvenpää odottaa jo innolla kunnon moottoripyöräkauden alkua.

Hyvinkääläiselle Joni Järvenpäälle moottorin mörinä kuuluu sulosointuihin, joka on kulkenut verenperintönä aina isältä pojalle. Tällä hetkellä miehen kotoa löytyy todellinen italialaistykki: Ducati Panigale V4, jonka hän hankki hiljattain Rinta-Joupin Autoliikkeen valikoimista.

Rakkaus moottoripyöriin periytyi isältä

Jonin isä on aina puuhannut moottoriajoneuvojen parissa. Isän tallista löytyy esimerkiksi vuoden 1976 Chevrolet Camaro, joka on ollut hänen omistuksessaan jo kolme vuosikymmentä.

Kaikki Jonin moottoripyörien korjaamisen taidot ja muut kädentaidot ovat perintöä hänen isältään, jonka kanssa Joni on puuhastellut kyseisten asioiden parissa jo ensimmäisestä omasta moposta lähtien.

– Aloitimme yhdessä työstämään moottoripyöräprojekteja vuonna 2019 ja ostimme lunastukseen ajetun 1500-kuutioisen Kawasaki Vulcanin, joka kunnostettiin ja uudelleenrekisteröitiin. Tästä on tullut faijan kesämopo, jolla hän ajelee yhteisillä reissuillamme. Kun projekti oli valmis, niin ostimme puun alta 700-kuutoisen Intruderin, jonka kunnostus on ollut meneillään jo jonkin aikaa.

Moottoripyöräkärpänen puraisi jo nuorena

Jonin innostus moottoripyöriin sai alkunsa jo nuorena poikana isoveljen piikkipyörän kyydissä. 15-vuotiaana alle tuli ensimmäinen mopo ja 16-vuotiaana alle vaihtui kevytmoottoripyörä. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä 18-vuotiaana Joni tarttui jo 500-kuutioisen ohjaimiin. Siitä lähtien miehen elämässä on ollut aina moottoripyörä.

– Tuo 500-kuutioinen oli vuoden 1972 museorekisteröity pyörä, joka kävi enemmänkin sytytystulpilla kuin bensiinillä. Se ehkä iski jossain määrin jarrua harrastukselle. Eipä tuosta paria vuotta kauempaa mennyt, niin pääsin testaamaan kaverin MT-07-pyörää, joka puolestaan sytytti uudelleen innostuksen harrastusta kohtaan.

Tämän jälkeen Jonilla on ollut Kawasakin 636 Ninja sekä KTM 990 Super Duke, joiden jälkeen homma miehen omien sanojen mukaan ”lipsahti italialaisten puolelle” – eikä paluuta ollut.

– KTM:n jälkeen hankintana oli MV Agusta Dragster 800. Annoin sen vaihdossa Rinta-Joupin Autoliikkeeseen, kun ostin edellisen Ducati Monster 1200 -moottoripyöräni.

Pikkusormi italialaiselle vei koko käden

Jonin ensimmäinen kosketus italialaisiin moottoripyöriin oli MV Agusta Dragster 800. Italialaisia moottoripyöriä harrastanut myyjä kertoi, että esimerkiksi BMW, Yamaha tai Kawasaki -merkeillä ajavat eivät tyypillisesti perusta italialaispyöristä. Niille löytyy kuitenkin oma harrastajakuntansa, joka tietää täysin, mitä moottoripyörältä haluaa.

– Hän totesi, että kun siirtyy muiden valmistajien moottoripyöristä italialaiseen, niin siitä joko ei tykkää yhtään ja sen myy heti pois, tai sitten sille tielle jäädään.

Vuodenvaihteen tienoilla Joni alkoi leikitellä ajatuksella, että seuraava moottoripyörä olisikin jälleen täysverinen sport-pyörä. Hän huomasi MV Agustan myyjän olleen oikeassa: ei hänen tullut katseltua juurikaan muita merkkejä, kuin italialaisia MV:tä ja Ducatia.

– Lähdin lopulta kalastelemaan Ducati Panigale 1199 tai 1299 -malleja, joissa täsmentyi hyvin V-moottorin tuoma vääntö ja toki tämän hullunkurisen sport-pyöräajatuksen olennainen osa – todella tyhmä määrä tehoa!

Ducatin tehokkaampi nelisylinterinen Panigale V4 ei Jonin listalle päässyt lähinnä siksi, että samaan hintaan saattaa hänen mukaansa saada pienen yksiön tai uuden auton. Kyseinen malli oli Jonin mielessä kuitenkin se kaikkein kiehtovin.

– Harvinaisempi V4-moottori ja sen äänet ovat aivan omaa luokkaansa.

Huipputehokkaista unelmista totta

Jonille oli jäänyt edellisellä kerralla Rinta-Joupin Autoliikkeessä asioidessaan mieleen, että kyseinen myyjä tiesi paljon juuri italialaisista moottoripyöristä. Heillä tuli puheeksi, että mikäli Jonilla tulisi joskus seuraavalle Ducatille tarvetta, niin hän voisi olla myyjään yhteydessä.

– Omat etsinnät Nettimotosta eivät tuottaneet hirveästi hedelmää, joten päätin laittaa myyjälle viestiä, joka meni kutakuinkin näin: ”Moikka, pitäisi Panigale saada kesäksi. Otatteko samalla monsterin takaisin?”

Aloin miettimään, että pitäisikö sitä laittaa elämä risaiseksi ja tehdä unelmista totta.

Myyjä ehdotti Jonille Oulussa olevaa Panigale V4 -mallia. Mies suhtautui ehdotukseen aluksi melkoisella varauksella, koska varattu budjetti olisi peräti kaksinkertaistunut. Lisäksi huoltokirjasta ei ollut mainintaa ja kyseiselle moottoripyörälle oli kertynyt kilometrejä jo jonkin verran. Myyjä lähti soittamaan liikkeitä läpi ja onnistui hankkimaan moottoripyörälle digitaalisen huoltokirjan, josta kävi ilmi sen huoltohistorian olevan virheetön.

– Tässä vaiheessa aloin miettimään tosissaan, että pitäisikö sitä laittaa elämä risaiseksi, hommata suoraan V4 ja tehdä unelmista totta.

Joni maksoi varausmaksun, ja pyörä lähetettiin Petikon myymälään, jossa hän kävi vielä tarkastelemassa sitä ennen kauppojen sopimista. Unelmasta oli tullut totta.

Yhteinen harrastus läpi elämän

Joni pitää moottoripyöristä useista eri syistä, mutta yksi erityinen asia on ääni.

– Edellisen pyörän kanssa ostopäätös syntyi pitkälti samalla sekunnilla, kun myyjä Rinta-Joupin Autoliikkeessä laittoi pyörän käyntiin. Termignonin kokoputkiston ääni teki melkoisen vaikutuksen. Ajomukavuuteen ja moottorin käyttäytymiseen liittyy myös tuo V-moottori, jonka tuottama vääntö tekee ajamisesta oikein mukavaa, ja toki äänimaailmakin on tyypillisesti melko hyvä.

Aikanaan Jonia kiehtoi moottoripyöräilyssä vauhti ja jännitys. Näiden ohella kolmeakymmentä lähenevälle miehelle on tullut mukaan toisenlaistakin näkökulmaa.

– Nykyään huomaan, että on mukava välillä ottaa aikaa pyörän huoltamiseen ja kiillottamiseen varsinkin, jos ulkona ei ole ihan priimat ajokelit. On myös mukavaa seurailla eri valmistajien uusia pyöriä ja mihin moottoripyöräilyn kulttuuri on kehittymässä. Ajaudumme melko usein juttelemaan näistä asioista puhelimitse jopa tunneiksi niin ikään moottoripyöräilevän veljeni kanssa.

Moottoripyöräily on ollut Jonin elämässä hyvin läsnä. Välillä Joni ajelee yksin, mutta usein mukana kaasuttelee jo nuoruudesta tuttu porukka. Jonin mielestä yksi parhaista asioista moottoripyöräilyssä onkin ollut se, että se on pysynyt kaveriporukan keskuudessa harrastuksena, vaikka muutoin kaikilla ovat elämät kehittyneet omiin suuntiinsa.